Miksi kasvisruokavalio?
Aina silloin tällöin minulta kysytään, miksi olen kasvissyöjä. Usein näissä tilanteissa udellaan myös, mitä ruokia käytännössä syön. Koen usein näissä tilanteissa, etten osaa antaa kovin kattavaa ja hyvin perusteltua vastausta. Tästä syystä haluankin nyt avata syitä oman kasvisruokavalioni taustalla.
Mitä syön?
Aloitan määrittelemällä, mistä ruoista oma ruokavalioni koostuu. En syö ollenkaan kasvattamalla tuotettua punaista lihaa kuten naudan- ja sianlihaa enkä vaaleaa lihaa kuten broileria ja kalkkunaa. Saatan silloin tällöin – arviolta noin muutaman kerran vuodessa – syödä riistaa kuten hirveä, poroa tai metsäkanalintuja, jos tällaista ruokaa on tarjolla.
Ainoa liha, jota syön säännöllisesti noin viikoittain on kala. Valitsen lähes poikkeuksetta ainoastaan sellaisia kaloja, jotka ovat WWF:n kalaoppaan vihreällä listalla. Syön myös joitain muita eläinperäisiä aineita kuten maitotuotteita, kananmunia, hunajaa ja mätiä. Viimeksi mainittu tosin on aika harvinainen herkku. :) Eläinperäisissä tuotteissa valitsen yleensä luomuversion, jos sellainen on tarjolla.
Loppuosa ruokavaliostani koostuu kasvisperäisistä aineista. Alla on listattu näistä keskeisimpiä:
- viljatuotteet: leivät, pasta, riisi, maissi, puuro, pizza(pohja), keksit ja leivokset, olut
- vihannekset: salaatit, kurkku, tomaatti, kesäkurpitsa, paprika, kaalit
- juurekset: peruna, porkkana, lanttu
- palkokasvit: soijapapu (ja siitä valmistetut tuotteet kuten tofu), muut pavut, kikherne, herne, linssit
- hedelmät ja marjat: banaani, omena, viinirypäleet, appelsiini ja muut sitrushedelmät, melonit, mansikka, mustikka, vadelma, puolukka, karpalo
- pähkinät ja siemenet: kaakao (suklaa), maapähkinät, cashew, auringonkukan ja kurpitsan siemenet
- rasvat: kasvismargariini, rypsi- ja oliiviöljy
- muut sekalaiset: vitamiini- ja hivenainelisät purkista, yrtit, maustekastikkeet, oluthiiva
Em. kaltaista ruokavaliota noudattavaa henkilöä voi kuvailla yksinkertaisesti sanalla pesko-lakto-ovo-vegetaristi.
Miksi kasvisruokavalio?
Ruokavaliovalintoja voidaan yleisesti ottaen tarkastella useista eri näkökulmista. Itselleni keskeisimpiä, kasvisruokavaliota puoltavia tekijöitä ovat ympäristölliset, terveydelliset ja eettiset syyt.
Ympäristölliset syyt
Meillä ihmisillä on ainakin toistaiseksi vain tämä yksi ainoa maapallo, jolla voimme asua, joten siitä tulisi pitää huolta. Sillä mitä me ihmiset syömme on iso vaikutus ympäristöön ja ilmastoon. Ei siis ole ihme, että tämä oli ensimmäinen asia, mikä sai minut aikoinaan harkitsemaan kasvisruokavalioon siirtymistä.
Lihan – erityisesti naudanlihan – tuottaminen on merkittävä kasvihuonekaasujen lähde, minkä lisäksi eläintuotanto syö (pun intended) maa-alaa muulta luonnolta ja ruoantuotannolta. Ts. sen sijaan että kasvatetaan kasviksia eläinten rehuksi ja syödään kasvatetut eläimet, ihmisen olisi järkevämpää syödä kyseiset rehut itse, siltä osin kuin se on mahdollista, sekä viljellä enemmän ihmisille sopivia kasvilajeja.
Valitettavan usein saan lukea tai kuulla, ettei yksittäisen ihmisen ruokavaliovalinnalla ole merkitystä esimerkiksi ilmastonmuutoksen estämisessä. Samaa argumenttia näkee paljon myös muissa mm. muuhun kulutukseen ja energiantuotantoon liittyvissä keskusteluissa.
Olen itse aivan päinvastaista mieltä. Monesti yksilön oma, henkilökohtainen valinta on nimenomaan ainoa tapa vaikuttaa asioihin. Lisäksi pyrin omalla valinnallani lisäämään tietoisuutta aiheesta sekä tekemään kasvisruokavalion valinnasta laajemmin hyväksynnän kautta helpompaa myös muille, erityisesti omaan viiteryhmääni kuuluville.
Oma ruokavalioni ei ole nykyisin lähelläkään täydellistä. Jääkaapista ja (lounas)ravintolaruoasta löytyy usein juustoa, jonka valmistus on hiilidioksidipäästöissä mitattuna lähes yhtä paha kuin naudanlihan tuottaminen. Maitotuotteet yleisesti ottaen ovatkin ykkösasia “minkä syömistä minun tulisi vähentää” -listallani.
Myös kasvisten joukosta löytyy enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Esimerkkejä: Riisin tuottaminen aiheuttaa huomattavasti enemmän metaanipäästöjä kuin muiden viljojen. Lähiruoan suosiminen on pääasiassa hyvä asia, mutta talvella kasvihuoneissa kasvatettujen vihannesten hiilijalanjälki on suuri, esimerkkinä kotimainen vs. espanjalainen kurkku. Vesiahneen mantelin kasvatus kuivuudesta kärsivässä Kaliforniassa on kyseenalaista. Itse pyrin huomioimaan em. mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi kotiin en osta riisiä ollenkaan, ja lounaallakin sen voi usein korvata vaikkapa perunalla.
Lisätietoja (lähteineen) löytyy mm. Ilmasto-opas.fi-sivustolta.
Terveydelliset syyt
Kasvispainotteinen ruokavalio sisältää luonnostaan enemmän terveellisiä tyydyttymättömiä rasvoja ja vähemmän “pahaa” kolesterolia. Kasviksista saa myös paljon kuituja, joilla on useita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Em. pienentävät sydän- ja verisuonitauteihin sekä kakkostyypin diabetekseen sairastumisen riskiä.
Monipuolista kasvisruokavaliota noudattaen ja lihansyöntiä vähentäen ihminen saa useimpia vitamiineja ja hivenaineita runsaammin. Kuten em. artikkelissa todetaan, kasviksista saa mm. “enemmän C- ja E-vitamiinia, magnesiumia ja kaliumia sekä useita biokemiallisia yhdisteitä kuten flavonoideja ja karoteeneja”.
Kalan pitämistä ruokavaliossa kasvisten rinnalla puoltaa sen lukuisat terveyshyödyt. Kaloista saatavasta rasvasta isompi osa on terveellisempää tyydyttymätöntä tyyppiä. Kaloista saa myös paljon D-vitamiinia ja proteiinia. Kaloihin kertyvien ympäristömyrkkyjen vuoksi kalansyönnin kanssa ei kuitenkaan kannata mennä överiksi.
Runsaan punaisen ja prosessoidun lihan syönnin on todettu lisäävän suolisto- ja muiden ruoansulatuselimistöön liittyvien syöpien riskiä. Riskiä voi toki pienentää jo lihansyöntiä vähentämällä vaikkei lihaa kokonaan ruokavaliostaan pois jättäisikään.
Eettiset syyt
Kun puhutaan kasvissyönnin eettisyydestä, useimmiten esiin nousevat eläinten – etenkin tuotantoeläinten – hyvinvointiin ja oikeuksiin liittyvät näkökulmat. Itse aloin pohtimaan näitä kysymyksiä laajemmin vasta viime vuonna luettuani Elina Lappalaisen suomalaista kotieläintuotantoa käsittelevän kirjan Syötäväksi kasvatetut. Suosittelen lukemaan kirjan, mikäli aihe kiinnostaa edes etäisesti.
Itse uskon, että ihmisen muita lajeja älykkäämpänä tulisi pyrkiä minimoimaan muille eläinkunnan jäsenille aiheuttamaansa haittaa. Rajojen vetäminen asian suhteen on hankalaa, mutta itse olen ne määritellyt seuraavasti:
En syö nisäkkäitä tai lintuja, jotka on kasvatettu yksinomaan ihmisen ravinnoksi. Monet tuotantoeläimet ovat yksilöllisiä ja älykkäitä kuten vaikkapa koirat ja ne tuntevat kipua. Tästä syystä en koe, että eläinten tuotanto ruoaksi on oikein. Riistan satunnaisen syönnin perustelen itselleni yleensä sillä, että eläin on elänyt elämänsä vapaana luonnossa.
Kala on myös lihaa, joten kalan syöminen on lihan syömistä, tätä en voi kiistää. Paitsi että noudatan WWF:n kalaoppaan suosituksia pyrin myös syömään lähinnä villinä eläneitä kaloja. Tämän periaatteen mukaisesti mm. suomalaiset järvikalat kuten ahven, hauki ja kuha ovat parempi valinta kuin kasvatettu lohi. Ehkä kaloja on helpompi syödä kuin nisäkkäitä ja lintuja osittain myös siksi, että ne muistuttavat vähemmän ihmistä. Kalansyömiseen liittyy kuitenkin samoja eettisiä ongelmia kuin lihansyömiseen yleisesti ottaen. Tästä syystä olen viime aikoina pohtinut kalansyömisen vähentämistä ja myös sen lopettaminen kokonaan voi tulla kyseeseen pidemmällä aikavälillä.
Muiden eläinperäisten tuotteiden syömistä perustelen itselleni kana ja sika -sadun tyyppisellä asettelulla: eläinten tuottamien aineiden hyödyntäminen ravinnnoksi ei suoraan vaadi eläimen tappamista, toisin kuin lihantuotanto. Monet lihantuotantoon liittyvät ongelmat ovat kuitenkin suoraan liitettävissä myös mm. maidon- ja munantuotantoon. Myönnän siis perustelun olevan tältä osin hieman huteralla pohjalla.
Kunnioitan valtavasti vegaaniruokavalion mukaan eläviä ihmisiä. Koen, että vegaanius on lähempänä arvojani kuin nykyinen ruokavalioni. Suurin syy siihen, miksi en ole itse vegaani on käytännöllisyys: Lounas- ja illallisravintoloissa on nykyisin melko hyvin tarjolla kasvisvaihtoehtoja, mutta täysin vegaanista ruokaa löytyy hyvin harvoista paikoista. Myös monet kaupan valmiskasvisruoat sisältävät usein esim. maitotuotteita tai kananmunaa.
Miksi sillä on väliä, mitä ruokaa ravintoloissa tai kaupoissa myydään, voihan ruokaa tehdä itse kotona juuri niistä aineksista mitkä itse valitsee? Se on totta. Itselleni pääsyy siihen, etten juurikaan kokkaa kotona on se, että en yksinkertaisesti halua ja jaksa. Ruoanlaitto ei erityisemmin tuota minulle nautintoa, joten haluan käyttää siihen mahdollisimman vähän vapaa-aikaani. Ulkona syöminen taas toimii hyvänä vastapainona työlleni, jota teen pääasiassa kotoa käsin etätyönä. Etenkin lounaalla käyminen tarjoaa ruoan syömisen lisäksi mahdollisuuden päästä hieman ihmisten ilmoille.
Ruoan etiikassa vähemmällä huomiolla, ainakin arkisissa keskusteluissa on ihmisten välinen tasa-arvo. Jos kaikki maailman yli seitsemän miljardia ihmistä söisivät saman määrän lihaa kuin mitä itse vielä muutama vuosi sitten söin, olisiko se maapallon kantokyvyn puitteissa kestävällä pohjalla? Vastaus: ei olisi. Kulutamme jo nykyisin resursseja useamman kuin yhden maapallon edestä. Kun lasketaan kulutus per peppu, eniten petrattavaa on meillä länsimaalaisilla. (Linkin uutisessa puhutaan kulutuksesta yleisesti, mutta ruoantuotanto on iso osa kulutusta.)
Lopuksi
Haluan lopuksi todeta, että liha - oli se sitten nautaa, sikaa tai kanaa - maistuu todella hyvältä! Varsinkin kanaruoat olivat ennen minulle mitä suurinta herkkua. Kasvisruokavalioon siirtymistä aloitellessani suurimpia haasteita olikin uusiin makuihin tottuminen. Makuihin tottumista voi helpottaa maustamalla ruokia kuten liharuokia maustaisi. Ruoan tekstuuria on sen sijaan vaikeampi muuttaa, usean kasvisruoan koostumus eroaa paljonkin tutuista liharuoista.
Uusiin makuihin tottuminen vaatii ennakkoluulotonta asennetta ja useita maistelukertoja. Itselleni yksi suurimmista inhokeista ovat olleet erilaiset sienet, en muista että olisin koskaan erityisemmin pitänyt niistä. Vasta aivan viime aikoina olen pikkuhiljaa onnistunut “pääsemään niiden makuun” maistelemalla niitä määrätietoisesti aina silloin tällöin.
Olen hyvän ruoan ystävä, mutta minulle “hyvä ruoka” on paljon enemmän kuin pelkkä makuasia. Ruoka, jota syön on myös arvovalinta: liha voi maistua mainiolta, mutta kun puntarissa toisella puolella painavat sen kestävyys, eettisyys ja terveydellisyys, ei pelkkä hyvä maku enää riitä.